Soulbirdia ja ihotaidetta

Halusin muotoja imartelevan mekon/tunikan. Kokeilin jälleen monta eri kaavaa ja lopputulos oli yhtä monta tuhottua kangasta. Hukkaan meni. Lopulta päätin yrittää tehdä kaavan mekkoon itse - sain vinkkejä ompeluryhmässämme kuinka rinnakas nainen saisi tasapainoisemman lopputuloksen. Moni mekko/tunika kun näyttää päälläni pötkylältä.

Tämä kaava yllättäen onnistui ja ehdottomasti jää käyttöön. Tein muotolaskokset etukappaleeseen rintojen kohdalle vaakasuoraan ja rintojen alle pystysuoraan. Lisäksi tein pienet muotolaskokset taakse. En omista lantiota, joten yritin luoda vaikutelmaa vyötäröstä ja lantiosta isoilla velourtaskuilla. Taskut jäivät turhan alas, mutta tiedänpähän seuraavalla kerralla laittaa korkeammalle. Eteen laitoin vielä kolme nappia karkoittaakseni vähäisimmätkin mielikuvat yöpaidasta. Valitettavasti kuvat eivät kerro koko totuutta istuvuudesta. Mutta luonnossa rinnat tulevat sopivasti esille ja näyttää jopa siltä, että minulla on naisellinen lantio. 

Aivan ihana Soulbird-trikoo on todella pehmoinen päällä. Tähän mekkoon valitsin oranssinpunaisen trikoon, harmaa ja vihreä jäävät odottamaan leikkomista. 

En koskaan ennen ole julkaissut kuvaa yhdestäkään tatuoinnistani, mutta koska mekko oli päällä tänään ollessani tatuoitavana, liitän nämä mielessäni yhteen.

Kaava oma, Soulbird-trikoo Ikasyr ja musta velour Metsola. Napit Ompelusoppeni kätköistä.

Tulipa tekstiä :) Tässä kuvia.

Äiti ja poika muodostavat kehoillaan sydämen, ympärillä muutama hauras kirsikankukka. Ylhäällä näkyy osa aikaisemmin tatuoitua japanilaista e-kirjainta.

Tomorrow, you promise yourself, will be different,yet, tomorrow is too often a repetition of today

Testihaalarit

Viime aikoina postauksia ei ole tullut toivomani tiheään tahtiin. Osasyynä huono olo ja osasyynä nämä testihaalarit, joita väkertäessä on mennyt aikaa ja samalla myös ompeluinnostus on ollut hakusessa. 

Täysin tyytyväinen lopputulokseen en ole, joten kutsuttakoon näitä testihaalareiksi. Kaavoitin haalarit mahdollisimman helpoiksi sekä leikata, että ommella ja se vei oman aikansa. Erilaisten taskujen mallaaminen, ompeleminen ja purkaminen veivät nekin oman osansa. Alavarojen miettiminen (ajatuskatko tässä kohden ja kangas loppui kesken, joten jouduin käyttämään kahta eri kangasta). Henkseleiden suunnittelu - napeilla vaiko "perinteisillä" metallisilla, lapsuudestanikin tutuilla soljilla. Päädyin solkiin. Nämä henkselihaalarit nousevat sekä edestä, että takaa ylös saakka. Nyt alustava työ on tehty, itsekaavoitetut housut on valmiit ja parempaa jälkeä on luvassa testipöksyjen jäljiltä. Oppia ikä kaikki.

Vakosametti muistaakseni puolisentoista vuotta sitten EK:sta hankittu, muut tarvikkeet ompelusoppeni kätköistä, kaava oma.

Boheeminen Apila

Piirrätin OB 5/2009 Bohemian-tunikan kaavan joskus alkusyksyllä silloisen kokoni mukaan. Monta kertaa oli tarkoitus tehdä tunika kyseisellä kaavalla, mutta aina se jäi. Tänään sain lopultakin aikaiseksi kokeilla kaavaa KVK:n ruskeaan apilatrikooseen. No, aika kauaksi se alkuperäisestä Bohemian-tunikasta jäi. Leikkasin pitkät hihat, jätin taskut pois ja ompelin vielä helmaan leveän resorin. Tunikasta tuli mekko. Alkuperäisestä tunikasta tässä ompeluksessa muistuttaa kaula-aukon, hihansuiden sekä hihasauman kuminauharypytykset. 

Olen laihtunut sitten syksyn ja tunika oli valtava teltta päälläni. Hurautin saumurilla pariin kertaan sivusaumoista sisään ja sain hiukan istuvamman. Kokoa en enää edes tiedä. Kangasta meni ainakin hukkaan. Taidan piirrättää uusiksi muutamia syksyllä piirrättämiäni kaavoja, joita en ole vielä ehtinyt (jaksanut) kokeilla. Pienemmässä koossa :)

Joulukuusi köllöttää edelleen olkkarissa. Ehkä se viimeistään maaliskuussa lähtee varastoon.

Puff the Magic Dragon

Mielessä kummitteli eilen Majapuun turkoosista Lohisneuloksesta huppari, jonka olin suunnitellut tekeväni poitsulle joululahjaksi. En kuitenkaan saanut aikaiseksi aloittaa, joten päädyin katsomaan illan leffaa. En pystynyt keskittymään elokuvaan, vaan pyörittelin mielessäni hupparia. Mainostauon tullen ryntäsin leikkomaan kangasta ja palasin taas katsomaan leffaa. Loppujen lopuksi huppari valmistui mainostaukojen aikana ja ehti tänään Postin matkaan muiden lahjojen ohella.

Kaava OB:n Be Careful Out There. En laittanut vetskaria enkä vuorittanut huppua vaan tein ihan perushupparin. Huput on tuottaneet päänvaivaa aikaisemmin, mutta näköjään alan vähitellen oppia. Mahtava tunne, kun jokin ennen niin hankalalta tuntuva onnistuu :) Lohiksen lisäksi käytin Majapuun ruskeaa palloneulosta. Olisin tietty voinut mainostauon mittaisessa kiireessäkin katsoa ettei ylimmäinen Lohis ole päätön :D Pääasia kuitenkin, että edessä sekä takana on pari ehjää lohikäärmettä. On tämä vaan upea kuosi, aika rock!

Lääkäriä, lähetteitä ja toiveita ompelusta

Varsinaisesti tämä ei kai ompeluun keskittyvään blogiin kuulu, mutta ilman lääkäriä ja lähetettä ei myöskään ompelu onnistu. Eli summa summarum, fysiatri teki jälleen saman diagnoosin kuin aikaisemmin - välilevyn pullistuma alimmissa selkänikamissa. Lisäksi molemmat pitkät selkälihakset ovat pahoin tulehtuneet. Eipä ihme, etten ole voinut liikkua, ompelusta puhumattakaan. Sain sentään lähetteen magneettikuvauksiin ja mitä tuskallisimmat piikit pahimpiin kipupisteisiin. Tarkoitus on puuduttaa selkä viikon ajaksi. Hyvällä tuurilla pääsen siis jopa ompelemaan, jei! Kankaita odottaa leikkomista ja ompelua (postissa 12kg Majapuun uutuuksia ja reilu pari metriä Selian ihanaa Runoratsujoustista).

Rakas mieheni auttoi eilen yhden kankaan leikkomisessa The Mekoksi <3 Laittoi ohjeen mukaan kaavat kankaalle ja leikkasi kirurgintarkasti. Odottelen puudutuksen kunnollista alkamista, toiveissa ommella pikkujoulumekko huomisiin firman pikkujouluihin. Onneksi pikkujoulut vietetään meillä, joten selän mahdollisesti kipeytyessä voin kölliä sohvalla.

Koska mitään jouluista ompelusta ei löydy, laitan kuvan Joululta 2009. Fantasiakakut ovat toinen jo vähän unholaan jäänyt harrastukseni (turhan lihottavaa), mutta rakas sellainen. Tämä kakku on toteutettu poikani toiveiden mukaan <3

Vattuja, vattuja

Eksyttyäni ensimmäisen kerran Majapuun verkkokauppaan rakastuin tähän ihanaan vadelmakuosiin (design Leena Renko). Samoihin aikoihin ilmestyi syksyn naisten OB ja siinä oleva Casual Cardi -neuletakki suorastaan vaati kankaakseen vattuneulosta. Halusin kuitenkin vetoketjun nappien tilalle, joten yhdistin City Cardin ja Casual Cardin kaavat ja kiikutin kankaan laneille. 

En osannut istuttaa huppua oikein ja vetskarinkin salat meinasi pysyä salaisuutena, mutta onneksi laneilla ihanaiset naiset neuvoivat noviisia ja syntyi tämä huppari - parinaan leggarit myöskin Majapuulta tilatusta raitajoustiksesta. Kiitos Minnalle ja Jonnalle opastuksesta :) Kangasta jäi yli yhteen pipoon ja sehän oli tietysti saatava täydentämään asukokonaisuutta. 

Sittemmin Majapuulta on tullut tilattua lisää ihania neuloksia ja postin kuljetettavana on parhaillaankin noin 12kg toinen toistaan ihanampia Majapuun kankaita. Malttamattomana niitä odotan vaikken selkäni takia vielä pysty niistä mitään tekemäänkään.

Syksyn aikana huppari on väljentynyt pudonneiden kilojen myötä, mutta sepä ei tällaisessa mallissa haittaa :)

Kukkia ja apiloita

Jatkan näillä vanhoilla postauksilla sohvalla maaten. Tuska säteilee jo pohkeisiin saakka, joten elinpiiri on rajoittunut melkolailla WC:hen, sohvaan ja sänkyyn. Tein kesällä mekon jo aikaisemmin postaamani retrohenkisen Burda-mekon kaavalla sekä toisen jatkamalla pituutta perusraglanpaitaan. Toisesta tuli täysmittainen ja raglanmallista hiukan alle polvien. 

En tiedä mitä ajattelin ostaessani kankaan Eurokankaasta. Ei ollenkaan tyyliäni ja olenkin ristinyt sen maastopuvuksi. Kukkapenkkiin sulaudun mainiosti. Toinen kangas on Kangashamsuista, siihen mieheni sai valita resorin värin. Vähän yöpaitamainen, mutta tykkään väreistä ja se on aktiivisessa käytössä. Toisin kuin kukkamekko.

The Mekko

Olen pitkään etsinyt suht simppeliä mekkoa, johon ei tuhlaannu järjettömästi kangasta ja joka peittää sekä korostaa juuri oikeista paikoista. Yhden jo löysin, tämän Burdan kaavan. Loputtomiin en tietenkään halunnut samalla kaavalla tehdä, joten aloin etsimään. Melkoisen määrän kangasmetrejä kulutettuani todella huonosti istuviin kaavoihin päätin kokeilla FB:n Ompeluelämää -ryhmän "tissistä". Ohje oli helppo, mutta kaavasta en ymmärtänyt hölkäsenpöläystäkään. Lopulta sain hahmoteltua etukappaleet. Helman päätin ottaa toisesta mekosta, se kun sattui sopimaan tissiksen yläosaan hyvin. Rypytin hiukan edestä peittääkseni ryllykkäni (eli mahani) ja tein muotolaskokset selkään saadakseni pussituksen pois. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Mekko istuu hyvin ja eikä kangasta tarvi puoltatoista metriä enempää. Vielä vähemmän, kunhan kilot sulavat pois.

Kuvaajana toimi armas aviomieheni, jonka kärsivällisyys ei riitä kovinkaan moneen poseeraukseen. Jonkinmoiset kuvat kuitenkin saatiin, joten tässäpä nämä kaksi, jotka sain aikaiseksi.

Taikametsätrikoo Käpysestä ja kelta-musta Eurokankaasta (hämää muuten tuo graafinen kuvio varmaankin kymmenisen kiloa pois). Bad hair day, kuten kuvista näkyy.

Huppumekko

Farbenmixin Amelia -hupputunika (täällä) sai hieman pidemmän muodon ja tästä pinkistä pääkallotrikoosta syntyi huppumekko. Mätsäävällä pipolla tietenkin :) Pääkallotrikoo ja kaava molemmat Fabriinasta. Kuva jälleen huono, itse peilin kautta kun sen otin. Pitänee tuo ukkokulta valtuuttaa ottamaan tästedes sovituskuvat.

Häämekon väkerrystä ilman tietoa hääpäivästä

Ostin joskus alkutalvesta ruotsinkielisen Burdan, jossa oli isokokoisille suunnattuja kaavoja häihin, sekä häämekko. Ilman tietoa päivämäärästä tai siitä, että menemmekö edes naimisiin (kihloissa olimme kyllä), ostin Eurokankaasta 5 metriä paksua satiinia ja kiikutin kankaan sekä kaavan vanhempieni luokse. Yhden viikonlopun verran piirsimme äitini kanssa kaavoja ja leikoimme kangasta. Siitäpä alkoikin melkoinen urakka. Ompelin ja purin, ompelin ja purin. Ja itkin ja ompelin ja purin.

Lopulta sain jonkinlaisen hahmotelman tulevasta mekosta päälleni ja silloin se iski. Hääkuume. En ole koskaan halunnut häitä, en päivää "prinsessana", en olla huomion keskipisteenä. Nyt halusin. Kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Perheet, muutama hyvä ystävä ja sukulainen. Noin kolmisenkymmentä henkeä me mukaanluettuina. Käräjäoikeuden tuomari vihki meidät Tervatoppilan Marskin salissa 21.07.2012. Ihana päivä - aurinkoinen - mutta viileä.

Ja viileyttä kyllä kaivattiinkin tässä mekossa, se kun peittää kaiken muun paitsi dekolteen. Hyvin burdamainen malli, lähes jokaisessa ostamassani Burdassa on aina jossakin vaatteessa rypytys rintojen välissä. Niin tässäkin. Halusin yksinkertaista ja yksinkertaista myös sain. Päällepäin. Muutoin meinasin menettää uskoni mekon valmistumiseen. Vielä häitä edeltävänä iltana ompelin käsin mustan pienillä helmillä koristellun pitsin kiertämään mekkoa.

Olen muuten laihtunut (ainakin) 11kg tuosta päivästä, hurraa! :)

Mekko ->

Dekoltee ->

Äiti ja poika ->

Juhla-/bilemekko

Ompelin tämän mekon hääjuhlien ystäväbileisiin. Noin yhdeksän tunnin raadannan jälkeen täyspitkä mekko oli valmis. Jotenkin tuli tunne, että ehkä olen ylipukeutunut täyspitkässä mekossa (tuo kangas kun sattuu olemaan turhan juhlavaa ja my husband to be vihjasi siihen suuntaan), joten pätkäisin mekon polvimittaiseksi. Toimi juhlissa paremmin. Juju on ehdottomasti erikoiset hihat. Tätäkin kaavaa tulen käyttämään useamman kerran, tosin arkisemmalla kuosilla. Bilettäminen kun on kohdallani jo mennyttä elämää.

Mekko on rypistynyt ikävästi istuessa, mutta jätettäköön rypyt nyt omaan arvoonsa. Ja alla pitäisi olla kunnon rintsikat, kuvasta huomaan kuinka rumasti huonosti istuvat näkyy läpi. Suosittelenpa tässä samalla Evelacea, rintsikat on aika arvokkaita, mutta en ole muita niin hyvin istuvia (ja kestäviä) koskaan päälläni pitänyt. Nykyään ostan kaikki alusvaatteeni Evelacelta.

Mainittakoon vielä, etten ole tehnyt toista mekkoa tällä kaavalla. Olin itseasiassa unohtanut koko kaavan, kunnes aloin rakentamaan blogiani alusta saakka. Ehkä tämä nyt pääsee to do -listalle. Kankaita ainakin on... kröhöm...

Arkinen retrohenkinen mekkoni...

...joka on vielä viimeistelyä vaille valmis. Ihastuin ensin kankaaseen ja nyt rakastuin tähän helposti (?) tehtävään mekkoon. Vaikka vatsani pömpöttääkin ja persjalkaisena kainuulaisena mekko ei täysin istu selästä (ei, en todellakaan osaa tehdä mittojeni mukaan), en voi olla ihailematta sen muotoja - kauniisti kaartuvaa uumaa, naisellista miehustaa ja ennen kaikkea leveneviä hihoja, jotka ovat auki kyynärpäästä alkaen. Ah! Luulenpa, että tällä kaavalla syntyy vielä monta mekkoa erilaisista kuoseista ja materiaaleista. Tekisinkö tähän vielä huolettoman vyön? Vai ompelisinko päälle taskut? Ehkä molemmat. Tai ehkä annan tämän olla juuri tällainen - mekko johon rakastuin.

Otin kuvan hotellihuoneessa, järkkärin keikkuessa kameralaukun päällä, joten se on vähän alasuunnasta otettu. Harmi ettei miehusta tule kuvassa esille, mielestäni se on pitkälti "se juttu" tässä mallissa.