Armani ja Versace

Onnistuin tekemään täysin vahingossa nämä löydöt kangaskaupasta ja vieläpä edulliseen hintaan. Versace oli pakanloppu ja Armani ainoa pala, joka koko kaupunkiin oli tuotu. Versace trikoota ja Armani paksua "jotakin". Juhlavaa ainakin. Aikamme myyjän kanssa pähkäiltyämme tulimme Armanin kankaan kohdalla siihen tulokseen, että harmahtava puoli on oikea, vaikka mielestäni nurja puoli on juhlavampi ja muutenkin tyylikkäämpi. Ero on niin pieni, että tuskinpa kukaan huomaisi kankaan olevan nurinpäin, jos sen puolen valitsisin. 

Päässä lyö tyhjää miettiessäni mitä kankaista tekisin, etenkin Versacesta, jota on kuitenkin vain se pakanloppu eli noin 150 x 150cm. Ehkä tunika? Perushametta en ainakaan halua tästä kankaasta tehdä, niitä nimittäin on tullut tehtailtua aina kun en muuta ole keksinyt. Armanista riittää juhlavaan mekkoon. Mutta olipa kiva yllätys, että myös designkankaita löytyy silloin tällöin kohtuuhintaan. Ja ihan vahingossa :)

Versace ->

Armani ->

Ompelusoppi Nappi&Neula esittää...

...tadaa! Soppi sai arvoisensa tulokkaan. Tässä se on, suoraan pakasta vedetty Pfaff Ambition 1.0

Myönnettäköön, että tämä herkullisen värinen ompelukone lienee hieman eksyksissä Ompelusoppeni sekamelskassa. Hieman eksyksissä on myös ompelukoneen onnellinen omistaja ommeltuani äitini yksinkertaisella koneella sekä omalla perussaumurillani. Äidin perusrouskutin tuntuu välillä niin kotoisalta perusompeleineen ja kiinnijuuttuvine lankoineen, että tekisi melkein mieli nostaa se pöydälle uutukaisen sijaan.

Selailtuani kylmän hien vallassa ohjekirjaa päätin kuitenkin uskaltautua kokeilemaan suoraa ommelta. Voiko ompeleminen olla noin helppoa? Kone toimii kuin unelma kaksoissyötön ansiosta, eikä neula&lanka jumita paksumpiinkaan kohtiin tekemään valtavaa lankamöykkyä. Aika hyvästellä perusrouskutin ja tehdä kunnolla tuttavuutta tämän toisen kanssa.

Katastrofibögät

Tässä vaiheessa en omistanut vielä saumuria ja yritin tehdä pojalleni housut joustofroteesta. Jokainen ko. kangasta käsitellyt varmasti tietää kuinka ihanasti reunat rullautuu ja millaista "silppua" kankaasta lähtee. Ompelin housut työllä ja vaivalla, huolittelua en jaksanut edes enää ajatella saatuani bögät valmiiksi. Sitten keksin, että housut näyttävät aivan liian lyhyiltä pojalleni, joten ratkaisin pulman ompelemalla lahkeensuihin vielä ylimääräiset kuminauhakujat. Ei olisi kannattanut. Ehkä kaivan nämä tuolta kaapinperukoilta ja hurautan saumat uudestaan sekä poistan kuminauhakujat. Oppia ikä kaikki. Siinä ainakin sadistinen ala-asteen opettajani oli oikeassa. Tässä lopputulos...

Ihan vähän kasvuvaraa. Eli työn alle UFO-pinosta ja housut käyttöön, kangas on kuitenkin mukavan retroa ja epäilemättä noissa on mukava viilettää.

Arkinen retrohenkinen mekkoni...

...joka on vielä viimeistelyä vaille valmis. Ihastuin ensin kankaaseen ja nyt rakastuin tähän helposti (?) tehtävään mekkoon. Vaikka vatsani pömpöttääkin ja persjalkaisena kainuulaisena mekko ei täysin istu selästä (ei, en todellakaan osaa tehdä mittojeni mukaan), en voi olla ihailematta sen muotoja - kauniisti kaartuvaa uumaa, naisellista miehustaa ja ennen kaikkea leveneviä hihoja, jotka ovat auki kyynärpäästä alkaen. Ah! Luulenpa, että tällä kaavalla syntyy vielä monta mekkoa erilaisista kuoseista ja materiaaleista. Tekisinkö tähän vielä huolettoman vyön? Vai ompelisinko päälle taskut? Ehkä molemmat. Tai ehkä annan tämän olla juuri tällainen - mekko johon rakastuin.

Otin kuvan hotellihuoneessa, järkkärin keikkuessa kameralaukun päällä, joten se on vähän alasuunnasta otettu. Harmi ettei miehusta tule kuvassa esille, mielestäni se on pitkälti "se juttu" tässä mallissa.

Tästä kaikki alkoi...

Päätin ommella itse verhot uudelle toimistollemme ja pyysin äidiltäni ompelukonetta lainaan. Melkein suorat paneeliverhot kankaasta syntyi, samoin melkein suora kaitaliina. Sittemmin on tullut ommeltua sitä sun tätä, hankittua käytetty saumuri (mutta ei vieläkään sitä omaa ompelukonetta) ja rakennettua oma pieni ompelusoppi työhuoneeseen. Edit. Ompelukone on hankittu, saumuri vaihtunut ja pieni ompelusoppi valtasi lopulta koko työhuoneen.

04.11.2011 valmistui paneeliverhot ja kaitaliina Finlaysonin Coronna -kankaasta.