tiistai 27. marraskuuta 2012

Huppumekko

Farbenmixin Amelia -hupputunika (täällä) sai hieman pidemmän muodon ja tästä pinkistä pääkallotrikoosta syntyi huppumekko. Mätsäävällä pipolla tietenkin :) Pääkallotrikoo ja kaava molemmat Fabriinasta. Kuva jälleen huono, itse peilin kautta kun sen otin. Pitänee tuo ukkokulta valtuuttaa ottamaan tästedes sovituskuvat.




Värjäystä osa 1

Metsolaan tuli jokin aika sitten myyntiin pallojoustiksia ruskeana ja pinkkinä, valkoisilla palloilla. Samaisia palloja oli ollut jo aikaisemmin vihreänä ja punaisena ja siitä innostuneena moni osti myös näitä uusia värejä. Myös minä. Ja moni joutui pettymään ko. liikkeen nykyiseen laatuun. Ompeluryhmään alkoi sadella kuvia harmaista palloista. Laatu oli aivan tyrmistyttävän huono verrattuna muiden valmistajien joustofroteisiin, joissa ainakin omalla kohdallani värit ovat pysyneet kauniina. Kuten laatukankaassa kuuluukin. Omista kankaistani ruskea, pinkki ja punainen tuli ulos koneesta järkyttävän näköisinä. Ainoastaan vihreässä pallot pysyivät valkoisina. Niinpä päätin tehdä kuten moni muukin - värjätä kankaat. Hain kaupasta Dylonin pesukonevärejä ja aloin arpomaan, minkä värikylvyn kukin kankaista saisi. Yllättäen värjääminen oli koukuttavaa puuhaa ja huomasinkin värjääväni myös kankaita, joista olin jo tehnyt jonkin vaatteen mutten halunnut enää samasta väristä toista vaatetta. Tässä ensimmäinen satsi (toisesta en ole saanut vielä väritykseltään todenmukaista kuvaa).

Pinkki sai värikylvyn keltaisella, punainen vaaleanpunaisella ja ruskea turkoosilla Dylonin pesukonevärillä.


Nyt näistä viitsii tehdä vaatteita, kun harmaat pallot eivät häiritse. Sen verran suolainen lähtöhinta kankailla on, että Metsola pääsee boikottiin huonolaatuisuuden takia. Kankaan metrihinnan päälle tuli nyt vielä värin hinta. Huh.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tikrupipo

Siskoni pyysi ompelemaan pipon tyttärensä päiväkodin arpajaisiin. Pipon piti  tietenkin sopia sekä tytölle, että pojalle, arvonnasta kun oli kyse. Mietin hetken sopivaa kuosia ja mallia ja päädyin Tiikerivelouriin sekä neliön malliseen pipoon. Suloiset tiikerinpennut pehmoisessa luomuvelourissa sopivat päiväkoti-ikäiselle tytölle ja pojalle. Ja itseasiassa siitä tulee myös kotihuppari itselleni :)

Päällinen siis pehmoista luomuvelouria ja vuori poltetun oranssin väristä velouria. Pitäisi lämmittää pientä päätä. Lapun toiselta puolelta löytyy pesuohjeet.



Toivottavasti arvonnan voittaja tykkää piposta :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Rennosti kotona

Tässä laihtuessa on kotibögät käyneet isoiksi - kuluneisuudesta puhumattakaan - joten päätin tehdä rennot kotihousut. Sitä jumpsuitin kaavaa odotellessa ;) Kimppatilauksen mukana tuli poltetun oranssin väristä velouria, jonka olin ajatellut sopivan hyvin pariksi Käpysen Tiikerivelourin kanssa. Ompelusopessani pyöriessäni huomasin värin sopivan monen muunkin kuviovelourini kanssa, joten nyt tulee valinnanvaikeus mistä teen tälle kaveriksi kotihupparin. Voihan niitä tehdä useammankin, mikäli innostusta riittää.

Kaavana on OB 5/11 Loungers pienin muutoksin. En laittanut vyötärölle kuminauhaa ja nyöriä vaan mukavan rennon resorin. Housut kapenevat aikalailla ja pituuttakin näillä on todella reilusti, mutta halusin silti laittaa resorit vielä lahkeensuihinkin. 

Tällä kertaa napsaisin pään pois, kun ei ollut oikein hyvä kasvopäivä.



Ja ei, en ole raskaana. Se on vaan mun mahani. Tikrua, Ruiskukkaa vaiko Kurrea? Siinäpä pulma.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kesän ompeluksia

Yritän saada tätä blogia edes jonkinlaiseen kuosiin, joten päivitän tänne ompeluksia vähän missä järjestyksessä sattuu. Seuraavat on viime kesältä. Tein poitsulle t-paitoja ja bermudoja. Poika itse sai valita kankaat ja kuten varmaankin huomaatte, ne on iloisia, hauskoja ja lapsellisia. Teen parhaillaan pojalle peruspaitoja ja olen aivan epätoivoinen yrittäessäni keksiä mahdollisimman neutraaleja ja ison pojan kuoseja. Mitä tapahtui muutamassa kuukaudessa? Poika meni ekalle. Pitää olla samanlaiset vaatteet kuin muillakin. Kyllä meidät puristetaan samaan muottiin jo hyvin aikaisin. Tässä kuitenkin vielä viime kesän ihania kuoseja :)

Huomasin tämän lätsän jossakin lasten OB:ssa ja ajattelin, että tekaisempa nopsaan iltapuhteina. Taisi mennä kolmisen tuntia väkertäessäni tätä eikä kokokaan ollut ihan poikani luokkaa. Lätsä kun mahtui armaan aviomieheni päähän :D Mökkilätsä, ajattelin, mutta poika tykästyi vaikka vähän liian iso onkin.


Sovituskuva. Mökki, lätsä ja äiskän tekemä t-paita. Jou!


Bermudoja helteisiin kesäpäiviin. Denimkin on ohkaista, mutta kuitenkin paremmin rymyämistä kestävää kuin nämä herkulliset puuvillat.


Tässä niitä t-paitoja, joiden kuosista jo mainitsinkin aikaisemmin. Ihania kankaita, eikö? Nyt pitää olla mustaa ja mielellään vain yksi kuvio... Tylsää.


Tein bermudat myös siskon lapsille. Viisivuotiaalle prinsessalle pienensin tuosta poikien kaavasta, lisäsin polvien alle rypytyksen kuminauhalla ja lahkensuut koristin polvekenauhalla. Ihastuin itse näihin, toivottavasti myös pieni prinsessa :)


Siskonpojan bermudat on samanlaiset kuin nuo oman pojankin.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Pipovaihto vol.2

Nyt pitäisi sitten olla minunkin tekeleeni omistajallaan, joten uskallan sen tänne laittaa. Pähkäilin ja pähkäilin eri kuosien ja mallien kanssa, kun halusin toteuttaa mahdollisimman hyvin pipoystäväni lempivärit. Hiplailin kankaita ja aina kun päädyin johonkin iski epäilys. Onko tämä kuitenkaan kiva? Jos tämä onkin tylsä? 

Lopulta päätin tehdä pipon velourista, johon rakastuin sitä tilatessani. Todettakoon tässä, että harmittaa niin vietävästi, etten tilannut enempää kuin pariin pipoon, olisi ollut ihana tehdä siitä huppari. No, se on nyt ulottumattomissani järkyttävien postikulujen vuoksi. Muutoin tilaisin sitä lisää heti :)

Tässäpä pipo uusimman OB:n Ounasvaaran kaavalla toteutettuna -> 


Toivottavasti pipo on saajalleen mieluinen. Itse tykkään mallista, se kun lämmittää niin niskaa, korvia kuin otsaakin. Päällinen neulotun näköistä velouria, tupsu sinapinkeltaista Nallea ja vuori sinapinkeltaista trikoota. Tupsun voi halutessaan napsaista pois, jos ei sellaisista tykkää. Kaiken kaikkiaan oli kiva osallistua, ylläripaketin saaminen oli ihanaa. Mielelläni osallistun tulevaisuudessakin vastaavanlaisiin vaihtoihin :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Pipovaihto

Osallistuin Nappinja -bloginpitäjän järjestämään pipovaihtoon. Jokainen osallistuja sai itselleen jonkun, jolle sai tehdä sellaisen pipon kuin halusi. Hieman kuitenkin itsestämme kerroimme pipon tekijälle, jotta tulisi pipo, jota voi oikeasti myös käyttää. Sain tänään oman piponi :) En vielä tiedä kuka salainen piponi ompelija on, mutta se paljastuu kaikkien pipojen löydettyä perille. Omaa tekelettäni en vielä uskalla blogiin laittaa, kun lähettäminen jäi viimeiseen päivään enkä ole varma, onko pipo mennyt perille tänään vai onko se perillä vasta huomenna. Tässäpä ihana pipo ja pieni joulukoristeylläri. Kiitos, pipoystäväni! :)


Ompelusoppeni alussa ja nyt


Ompelusoppeni sai alkunsa, kun armas mieheni sai tarpeekseen ruokapöydällä seilaavista kankaista ja ompelukoneesta. Päätimme sitten, että otan käyttööni osan työ- / musiikkistudiomme - siellä saan ihan rauhassa ommella ja levittäytyä kankaiden ynnä muiden härpäkkeiden kanssa. No, olen ottanut asian kirjaimellisesti. Ompelu on vähentynyt kummasti, johtuneeko sitten siitä, että esim. silityslautaa ja -rautaa on lähes mahdotonta käyttää. Tässäpä kuvat Ompelusoppi Nappi&Neulan alusta sekä tämänpäiväinen tilanne useamman kuvan voimin. 

Järjestelin kankaani joskus alkusyksystä hyllyille epämääräisistä pinoista. Rakas mieheni pysähtyi Ompelusoppeni ovelle, tuijotti hetken ja totesi: "Ei jumalauta, noin paljonko niitä on??" Onneksi rakkaani kannustaa tässä harrastuksessani, eikä ainakaan vielä ole pistänyt stoppia hamstraukselle <3


Lähtötilanne ->


Ompelusoppi tänään (verhot ovat jäänne työhuoneesta, uusi kangas odottaa ompelua.) ->


Tässä saumuroin (Pfaff Coverlock 4.0) ->


Tässä ompelen ->



Tilkkuja, kankaita, härpäkkeitä, telkku, kankaita ->


Lisää, yksi kitara on vielä jäänyt Ompelusoppeeni ->



Ja vielä vähän ->


Pitänee hankkia vielä noiden kahden päälle hyllyt, kun ei näköjään tuo lisätilan hankkiminen auttanut.

Häämekon väkerrystä ilman tietoa hääpäivästä

Ostin joskus alkutalvesta ruotsinkielisen Burdan, jossa oli isokokoisille suunnattuja kaavoja häihin, sekä häämekko. Ilman tietoa päivämäärästä tai siitä, että menemmekö edes naimisiin (kihloissa olimme kyllä), ostin Eurokankaasta 5 metriä paksua satiinia ja kiikutin kankaan sekä kaavan vanhempieni luokse. Yhden viikonlopun verran piirsimme äitini kanssa kaavoja ja leikoimme kangasta. Siitäpä alkoikin melkoinen urakka. Ompelin ja purin, ompelin ja purin. Ja itkin ja ompelin ja purin.

Lopulta sain jonkinlaisen hahmotelman tulevasta mekosta päälleni ja silloin se iski. Hääkuume. En ole koskaan halunnut häitä, en päivää "prinsessana", en olla huomion keskipisteenä. Nyt halusin. Kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Perheet, muutama hyvä ystävä ja sukulainen. Noin kolmisenkymmentä henkeä me mukaanluettuina. Käräjäoikeuden tuomari vihki meidät Tervatoppilan Marskin salissa 21.07.2012. Ihana päivä - aurinkoinen - mutta viileä.

Ja viileyttä kyllä kaivattiinkin tässä mekossa, se kun peittää kaiken muun paitsi dekolteen. Hyvin burdamainen malli, lähes jokaisessa ostamassani Burdassa on aina jossakin vaatteessa rypytys rintojen välissä. Niin tässäkin. Halusin yksinkertaista ja yksinkertaista myös sain. Päällepäin. Muutoin meinasin menettää uskoni mekon valmistumiseen. Vielä häitä edeltävänä iltana ompelin käsin mustan pienillä helmillä koristellun pitsin kiertämään mekkoa.

Olen muuten laihtunut (ainakin) 11kg tuosta päivästä, hurraa! :)

Mekko ->

Dekoltee ->



Äiti ja poika ->





Juhla-/bilemekko


Ompelin tämän mekon hääjuhlien ystäväbileisiin. Noin yhdeksän tunnin raadannan jälkeen täyspitkä mekko oli valmis. Jotenkin tuli tunne, että ehkä olen ylipukeutunut täyspitkässä mekossa (tuo kangas kun sattuu olemaan turhan juhlavaa ja my husband to be vihjasi siihen suuntaan), joten pätkäisin mekon polvimittaiseksi. Toimi juhlissa paremmin. Juju on ehdottomasti erikoiset hihat. Tätäkin kaavaa tulen käyttämään useamman kerran, tosin arkisemmalla kuosilla. Bilettäminen kun on kohdallani jo mennyttä elämää.

Mekko on rypistynyt ikävästi istuessa, mutta jätettäköön rypyt nyt omaan arvoonsa. Ja alla pitäisi olla kunnon rintsikat, kuvasta huomaan kuinka rumasti huonosti istuvat näkyy läpi. Suosittelenpa tässä samalla Evelacea, rintsikat on aika arvokkaita, mutta en ole muita niin hyvin istuvia (ja kestäviä) koskaan päälläni pitänyt. Nykyään ostan kaikki alusvaatteeni Evelacelta.



Mainittakoon vielä, etten ole tehnyt toista mekkoa tällä kaavalla. Olin itseasiassa unohtanut koko kaavan, kunnes aloin rakentamaan blogiani alusta saakka. Ehkä tämä nyt pääsee to do -listalle. Kankaita ainakin on... kröhöm...

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

"Sinulla ei ole vielä blogia"

Näin ilmoitti Blogger, kun pitkästä aikaa päätin kirjautua sisään rempalleen jääneeseen blogiini. Osoitteella blogi kyllä löytyy, mutta kirjautuminen on mahdotonta. Joten aloitin kaiken alusta. Siirrettyäni muutaman postauksen vanhasta blogistani tähän uuteen päätin, että olkoon ne vanhat ompelukset. Jatkan tuoreemmilla ompeluksilla, jotta pääsen nopeammin ajantasalle. Ehtiihän noita laittaa myöhemminkin, jos siltä tuntuu.

Kuvattavia ompeluksia on kertynyt jo jonkun verran, otan senkin piakkoin työnalle. Tässä kolme outfitia, jotka tein Lontoon reissua silmälläpitäen. Mukava niissä oli suurkaupungissakin viilettää ja lentopelkoisena rennot "lentovaatteet" helpottivat edes fyysistä oloa. 

(Kaikki kuvattu hotellihuoneessamme Hotel Park Grand Paddingtonissa.)


Hupputunika on Farbenmixin Amelia -kaavalla tehty. Joustis Hannan Kankaasta tilattua Ralliraitaa, ihanan raikas väri. Sukkikset on ihan kaupasta ja päässä oleva huivi yksi kolmesta, jotka tarttuivat mukaan Lontoon Louis Vuittonilta.




Liivimekko stretchsamettia, raitapaita perusraglan ja leggarit merinoribbiä. Tukkakin sävy sävyyn ;)



Pitsimekko on muokattu perusraglanpaidasta. Pitsi beigeä joustopitsiä, alla sinapinkeltainen trikoo ja kaula-aukko kantattu samaisella trikoolla. Arkinen mekko, josta saa juhlavamman asusteilla - vyöllä, näyttävillä koruilla, huivilla...


Armani ja Versace


Onnistuin tekemään täysin vahingossa nämä löydöt kangaskaupasta ja vieläpä edulliseen hintaan. Versace oli pakanloppu ja Armani ainoa pala, joka koko kaupunkiin oli tuotu. Versace trikoota ja Armani paksua "jotakin". Juhlavaa ainakin. Aikamme myyjän kanssa pähkäiltyämme tulimme Armanin kankaan kohdalla siihen tulokseen, että harmahtava puoli on oikea, vaikka mielestäni nurja puoli on juhlavampi ja muutenkin tyylikkäämpi. Ero on niin pieni, että tuskinpa kukaan huomaisi kankaan olevan nurinpäin, jos sen puolen valitsisin. 


Päässä lyö tyhjää miettiessäni mitä kankaista tekisin, etenkin Versacesta, jota on kuitenkin vain se pakanloppu eli noin 150 x 150cm. Ehkä tunika? Perushametta en ainakaan halua tästä kankaasta tehdä, niitä nimittäin on tullut tehtailtua aina kun en muuta ole keksinyt. Armanista riittää juhlavaan mekkoon. Mutta olipa kiva yllätys, että myös designkankaita löytyy silloin tällöin kohtuuhintaan. Ja ihan vahingossa :)


Versace ->




Armani ->



lauantai 17. marraskuuta 2012

Ompelusoppi Nappi&Neula esittää...


...tadaa! Soppi sai arvoisensa tulokkaan. Tässä se on, suoraan pakasta vedetty Pfaff Ambition 1.0


Myönnettäköön, että tämä herkullisen värinen ompelukone lienee hieman eksyksissä Ompelusoppeni sekamelskassa. Hieman eksyksissä on myös ompelukoneen onnellinen omistaja ommeltuani äitini yksinkertaisella koneella sekä omalla perussaumurillani. Äidin perusrouskutin tuntuu välillä niin kotoisalta perusompeleineen ja kiinnijuuttuvine lankoineen, että tekisi melkein mieli nostaa se pöydälle uutukaisen sijaan.


Selailtuani kylmän hien vallassa ohjekirjaa päätin kuitenkin uskaltautua kokeilemaan suoraa ommelta. Voiko ompeleminen olla noin helppoa? Kone toimii kuin unelma kaksoissyötön ansiosta, eikä neula&lanka jumita paksumpiinkaan kohtiin tekemään valtavaa lankamöykkyä. Aika hyvästellä perusrouskutin ja tehdä kunnolla tuttavuutta tämän toisen kanssa.





perjantai 16. marraskuuta 2012

Katastrofibögät


Tässä vaiheessa en omistanut vielä saumuria ja yritin tehdä pojalleni housut joustofroteesta. Jokainen ko. kangasta käsitellyt varmasti tietää kuinka ihanasti reunat rullautuu ja millaista "silppua" kankaasta lähtee. Ompelin housut työllä ja vaivalla, huolittelua en jaksanut edes enää ajatella saatuani bögät valmiiksi. Sitten keksin, että housut näyttävät aivan liian lyhyiltä pojalleni, joten ratkaisin pulman ompelemalla lahkeensuihin vielä ylimääräiset kuminauhakujat. Ei olisi kannattanut. Ehkä kaivan nämä tuolta kaapinperukoilta ja hurautan saumat uudestaan sekä poistan kuminauhakujat. Oppia ikä kaikki. Siinä ainakin sadistinen ala-asteen opettajani oli oikeassa. Tässä lopputulos...



Ihan vähän kasvuvaraa. Eli työn alle UFO-pinosta ja housut käyttöön, kangas on kuitenkin mukavan retroa ja epäilemättä noissa on mukava viilettää.


torstai 15. marraskuuta 2012

Arkinen retrohenkinen mekkoni...


...joka on vielä viimeistelyä vaille valmis. Ihastuin ensin kankaaseen ja nyt rakastuin tähän helposti (?) tehtävään mekkoon. Vaikka vatsani pömpöttääkin ja persjalkaisena kainuulaisena mekko ei täysin istu selästä (ei, en todellakaan osaa tehdä mittojeni mukaan), en voi olla ihailematta sen muotoja - kauniisti kaartuvaa uumaa, naisellista miehustaa ja ennen kaikkea leveneviä hihoja, jotka ovat auki kyynärpäästä alkaen. Ah! Luulenpa, että tällä kaavalla syntyy vielä monta mekkoa erilaisista kuoseista ja materiaaleista. Tekisinkö tähän vielä huolettoman vyön? Vai ompelisinko päälle taskut? Ehkä molemmat. Tai ehkä annan tämän olla juuri tällainen - mekko johon rakastuin.



Otin kuvan hotellihuoneessa, järkkärin keikkuessa kameralaukun päällä, joten se on vähän alasuunnasta otettu. Harmi ettei miehusta tule kuvassa esille, mielestäni se on pitkälti "se juttu" tässä mallissa.


Tästä kaikki alkoi...


Päätin ommella itse verhot uudelle toimistollemme ja pyysin äidiltäni ompelukonetta lainaan. Melkein suorat paneeliverhot kankaasta syntyi, samoin melkein suora kaitaliina. Sittemmin on tullut ommeltua sitä sun tätä, hankittua käytetty saumuri (mutta ei vieläkään sitä omaa ompelukonetta) ja rakennettua oma pieni ompelusoppi työhuoneeseen. Edit. Ompelukone on hankittu, saumuri vaihtunut ja pieni ompelusoppi valtasi lopulta koko työhuoneen.



04.11.2011 valmistui paneeliverhot ja kaitaliina Finlaysonin Coronna -kankaasta.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...