Pari paitaa ja pussihousut

Tällä kertaa valmistui ihan perusvaatetta vaatevarastoa täydentämään. Majapuun merinovillaisesta Omppukukasta ompelin perusraglanpaidan tiukoilla resoreilla ja resorivyötäröllä. Lämmin kuin mikä eikä kutita pahasti atooppista ihoanikaan. Lainassa ukkokullan merinovillainen tähtipipo (kuka nyt jaksaa laittaa hiuksia sunnuntaina).

Keltapalloinen neulos on myöskin Majapuulta ja tehty samaisen perusraglanin pohjalta. Yritin muokata kaula-aukkoa hiukan kulmikkaammaksi ja laitoin reilun pätkän resoria helmaan - totuus on, että paita jäi liian lyhyeksi ilman sitä. Nappi köllöttää kaula-aukolla, kun jotenkin sakset lipsahtivat tekemään reiän kankaaseen. Niin ne lipsahtivat myös taaksekin, sen peitin labelillani.

Pussihousut on Metsolan mustaa (?) velouria, summassa leikattu oma kaava. Mukavat jalassa, velour on todella laadukkaan oloista. Näitä lisää. Käytän talvella saappaita, joiden sisälle ei mahdu paksut lahkeet eikä varret mahdu lahkeisiin. Eli käytän mekkoja ja hameita. Nyt myös pussihousuja. Ehkäpä teen myös farkkukankaasta testiversiot. 

Pari paitaa jäi vielä kuvaamatta ja jälleen yksi poitsun huppari odottaa viime silausta. Aika moni poitsun vaate odottaa sitä viimeistä silausta. Pitäisi kai saada ne valmiiksi ennen kuin kasvaa ulos noista ompeluksista.

Lököä ja pipoa

Teen oloasun miehelle. Ensin lököhousut ja lopulta takin. Sellaisen väljän, jossa on korkea kaulus ja taskut vetoketjun vieressä. 

Nyherrän kankaan kanssa. Se ei ole mitään herkkukangasta, mutta tilattu Itävallasta, kun oikeaa väriä ei löytynyt Suomesta. Jeansblau. Ei saa epäonnistua, mistä muuten teen takin loppuun. Taskut ei osu samalle korkeudelle. Miten siinä nyt niin kävi?

Voiko siihen laittaa jotain koristejuttua hämäykseksi, se kysyy. En mä tiedä, ei kai. Ne nyt vaan on eri korkeudella. Ompelen kuitenkin ötökkänauhaa. Ei mun mies tykkää ötököistä. Se tykkää nopeista autoista, hienoista kitaroista ja rokista. Nyt sillä on ötököitä vaatteessa. Olis mulla ollut tähtinauhaakin, mutta en laittanut sitä ettei luulisi itseään tähdeksi.

Vaikka on se oikeasti tähti. Mun tähti. Se on mun tuki ja turva. Mun kallio. Mun lohdutus. Mä saan purkaa siihen mun demoneita ja surua ja se jaksaa maalata mulle tulevaisuuden. Sanoo rakkaaksikin joka päivä. Ja se on mun oma.

Ettei sen päätä palelis pakkasilla, teen vielä pipon Majapuun tähtimerinovillasta. Tähteä tähdelleni.

Mulle Omppukukkamerinoa Lontoon syysviimaan.

Velour ja resori Itävallasta, vetoketju omista varastoista, ötökkänauha Michas Stoffeckelta Saksasta. Kaava takkiin OB 5/11 Saturday Chilling, koko 46, hupun tilalla kaulus ja sivutaskujen tilalla kengurutaskut. Housujen kaavan alkuperää en muista. Tähtimerinovilla ja Omppukukka Majapuulta.

Minäkö muka hamsteri ja kangasholisti?

No juu, tunnustan. En voi vastustaa ihania kankaita. Ja niitä on nyt marras-joulukuun aikana tullut nettikauppoihin oikein urakalla. Ja urakalla olen myös kytännyt, jotta saan "omani" ostettua. Osa kankaista on nimittäin niin suosittuja, ettei niistä ehdi nähdä kuin vilauksen kaupan sivulla ja puf! sinne meni. Ensimmäisella kierroksella missasin Majapuun ihanat Lohikset. Tällä kertaa päätin vahtia koneella kuin haukka saadakseni tuon himoitun kankaan itselleni. Kangas myytiin loppuun noin kymmenessä minuutissa. Mahtavaa, että nyt on alkanut tulla suuria ja selkeitä printtejä. Olen jo melkoisen kyllästynyt kymmeniä yksityiskohtia tursuaviin ja pursuaviin kankaisiin.

Olin epähuomiossa maksanut postikulut, vaikka postikuluttomuusraja näistä kankaista ylittyikin. Niinpä paketista löytyi Majapuun Suomessa valmistuttamia resoreita lähes 1,5m :) Ovat muuten napakoita ja laadukkaita nämä resorit. Asiakaspalvelu on Majapuulla kohdillaan!

Nämä raahasin eilen Postista kotiin, painoa vaivaiset 12kg + Selian runoratsu palttiarallaa 3kg. Nyt olen vakaasti aikonut leikkoa kankaita ja ommella. 


Kuvassa ihanaiset Kamomillahepat (tämän kuvan kaikki kankaat ovat neuloksia), joiden kohdalla iski valitettavasti nuukuus ja ostin vain metrin kumpaakin väriä. Muita on 1,5-2,5 metrin väliltä. Nyt harmittaa, mutta eiköhän metristäkin jotain synny :) Ankkoja kolmessa eri värissä, lisäksi palloneuloksia. Onneksi ostin jo aikaisemmin palloneuloksia punaisena ja ruskeana, sekä ruutuneulosta sini-turkoosina. Ne kun on nyt loppuunmyytyjä. Sopivat ihanasti ankkoihin.

Ja tässä ne Lohikset. Näissä on jonkinlaista rockhenkeä ja ajattelin tehdä itselleni hupparin jommasta kummasta. Poitsulle myös. Tätä oli myös aikasemmin pinkkinä, mutta olimme juuri silloin Lontoossa ja sekin meni ohi. Harmi. Selian Runoratsut luomujoustofroteena on ihanan paksua ja laadukkaan tuntuista :) Alarivissä on todella lämmintä ja atoopikollekin sopivaa merinovillaneulosta, retroilevaa tapettiprinttiä trikoona sekä pirtsakan sitruunankeltaista PaaPiin suunnittelmaa Raksu-koiratrikoota.

Tältä näyttää noin 15 kilon pino neuloksia, joustista, trikoita, resoreita ja merinovillaa :)

Lopuksi vielä jokaisen naisen painajainen - bad hair day. Hiukset ei asetu millään vaikka tekee mitä vippaskonsteja. Itse olen ratkaissut pulman vuorittomilla pipoilla, niissä ei tule kuuma sisätiloissakaan. Suht nopsaan tekee sopimaan sen päivän outfitiin, jos ei sopivaa kuosia pipopinosta löydy. Muutama pipo puuttuu kuvasta. Mutta onhan tässä jo ihan kiitettävästi ;)

"Sinulla ei ole vielä blogia"

Näin ilmoitti Blogger, kun pitkästä aikaa päätin kirjautua sisään rempalleen jääneeseen blogiini. Osoitteella blogi kyllä löytyy, mutta kirjautuminen on mahdotonta. Joten aloitin kaiken alusta. Siirrettyäni muutaman postauksen vanhasta blogistani tähän uuteen päätin, että olkoon ne vanhat ompelukset. Jatkan tuoreemmilla ompeluksilla, jotta pääsen nopeammin ajantasalle. Ehtiihän noita laittaa myöhemminkin, jos siltä tuntuu.

Kuvattavia ompeluksia on kertynyt jo jonkun verran, otan senkin piakkoin työnalle. Tässä kolme outfitia, jotka tein Lontoon reissua silmälläpitäen. Mukava niissä oli suurkaupungissakin viilettää ja lentopelkoisena rennot "lentovaatteet" helpottivat edes fyysistä oloa. 

(Kaikki kuvattu hotellihuoneessamme Hotel Park Grand Paddingtonissa.)


Hupputunika on Farbenmixin Amelia -kaavalla tehty. Joustis Hannan Kankaasta tilattua Ralliraitaa, ihanan raikas väri. Sukkikset on ihan kaupasta ja päässä oleva huivi yksi kolmesta, jotka tarttuivat mukaan Lontoon Louis Vuittonilta.

Liivimekko stretchsamettia, raitapaita perusraglan ja leggarit merinoribbiä. Tukkakin sävy sävyyn ;)

Pitsimekko on muokattu perusraglanpaidasta. Pitsi beigeä joustopitsiä, alla sinapinkeltainen trikoo ja kaula-aukko kantattu samaisella trikoolla. Arkinen mekko, josta saa juhlavamman asusteilla - vyöllä, näyttävillä koruilla, huivilla...