Kukkia ja apiloita

Jatkan näillä vanhoilla postauksilla sohvalla maaten. Tuska säteilee jo pohkeisiin saakka, joten elinpiiri on rajoittunut melkolailla WC:hen, sohvaan ja sänkyyn. Tein kesällä mekon jo aikaisemmin postaamani retrohenkisen Burda-mekon kaavalla sekä toisen jatkamalla pituutta perusraglanpaitaan. Toisesta tuli täysmittainen ja raglanmallista hiukan alle polvien. 

En tiedä mitä ajattelin ostaessani kankaan Eurokankaasta. Ei ollenkaan tyyliäni ja olenkin ristinyt sen maastopuvuksi. Kukkapenkkiin sulaudun mainiosti. Toinen kangas on Kangashamsuista, siihen mieheni sai valita resorin värin. Vähän yöpaitamainen, mutta tykkään väreistä ja se on aktiivisessa käytössä. Toisin kuin kukkamekko.

The Mekko

Olen pitkään etsinyt suht simppeliä mekkoa, johon ei tuhlaannu järjettömästi kangasta ja joka peittää sekä korostaa juuri oikeista paikoista. Yhden jo löysin, tämän Burdan kaavan. Loputtomiin en tietenkään halunnut samalla kaavalla tehdä, joten aloin etsimään. Melkoisen määrän kangasmetrejä kulutettuani todella huonosti istuviin kaavoihin päätin kokeilla FB:n Ompeluelämää -ryhmän "tissistä". Ohje oli helppo, mutta kaavasta en ymmärtänyt hölkäsenpöläystäkään. Lopulta sain hahmoteltua etukappaleet. Helman päätin ottaa toisesta mekosta, se kun sattui sopimaan tissiksen yläosaan hyvin. Rypytin hiukan edestä peittääkseni ryllykkäni (eli mahani) ja tein muotolaskokset selkään saadakseni pussituksen pois. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Mekko istuu hyvin ja eikä kangasta tarvi puoltatoista metriä enempää. Vielä vähemmän, kunhan kilot sulavat pois.

Kuvaajana toimi armas aviomieheni, jonka kärsivällisyys ei riitä kovinkaan moneen poseeraukseen. Jonkinmoiset kuvat kuitenkin saatiin, joten tässäpä nämä kaksi, jotka sain aikaiseksi.

Taikametsätrikoo Käpysestä ja kelta-musta Eurokankaasta (hämää muuten tuo graafinen kuvio varmaankin kymmenisen kiloa pois). Bad hair day, kuten kuvista näkyy.

Häämekon väkerrystä ilman tietoa hääpäivästä

Ostin joskus alkutalvesta ruotsinkielisen Burdan, jossa oli isokokoisille suunnattuja kaavoja häihin, sekä häämekko. Ilman tietoa päivämäärästä tai siitä, että menemmekö edes naimisiin (kihloissa olimme kyllä), ostin Eurokankaasta 5 metriä paksua satiinia ja kiikutin kankaan sekä kaavan vanhempieni luokse. Yhden viikonlopun verran piirsimme äitini kanssa kaavoja ja leikoimme kangasta. Siitäpä alkoikin melkoinen urakka. Ompelin ja purin, ompelin ja purin. Ja itkin ja ompelin ja purin.

Lopulta sain jonkinlaisen hahmotelman tulevasta mekosta päälleni ja silloin se iski. Hääkuume. En ole koskaan halunnut häitä, en päivää "prinsessana", en olla huomion keskipisteenä. Nyt halusin. Kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Perheet, muutama hyvä ystävä ja sukulainen. Noin kolmisenkymmentä henkeä me mukaanluettuina. Käräjäoikeuden tuomari vihki meidät Tervatoppilan Marskin salissa 21.07.2012. Ihana päivä - aurinkoinen - mutta viileä.

Ja viileyttä kyllä kaivattiinkin tässä mekossa, se kun peittää kaiken muun paitsi dekolteen. Hyvin burdamainen malli, lähes jokaisessa ostamassani Burdassa on aina jossakin vaatteessa rypytys rintojen välissä. Niin tässäkin. Halusin yksinkertaista ja yksinkertaista myös sain. Päällepäin. Muutoin meinasin menettää uskoni mekon valmistumiseen. Vielä häitä edeltävänä iltana ompelin käsin mustan pienillä helmillä koristellun pitsin kiertämään mekkoa.

Olen muuten laihtunut (ainakin) 11kg tuosta päivästä, hurraa! :)

Mekko ->

Dekoltee ->

Äiti ja poika ->