Ihanaakin ihanampaa velouria

Tässä on ollut kaikenlaista järjesteltävää ja mietittävää, joten ompelu (juu, jatkuva ompelujumikin on kyllä päällä...) on jäänyt vähiin. Teimme jokunen aika sitten extempore-reissun Rolloon muutaman ompelukaverin kanssa ja tietenkin suunnaksi Ikean lisäksi otettiin Ottobre, siellä kun oli -20% kaikista normaalihintaisista kankaista sekä pöytä pullollaan ihania trikoita 7€/m. 

Ihastuin tähän velouriin, luonnossa tässä on kaunis hopean hehku. Tein mekon samalla omalla kaavalla kuin tämän Soulbird-mekon, erona upotetut taskut. Ensimmäistä kertaa nekin. Lisäksi ompelin suoriin, vajaamittaisiin hihoihin pienet puhvit sekä hihansuihin pitsiä. Pitsi koristaa myös kaula-aukkoa.

Muotolaskokset löytyvät jälleen vaakasuoraan rintojen kohdalta, pystysuoraan alta ja takaa.

Halusin vielä pipon mätsäämään mekkoon. Perusruttupipo, jossa koristeena pitsirusetti ja nappi.

Kaava oma, velour ja pitsi Ottobre, nappi Ompelusopen kätköistä. Josko ne loputkin kankaat nähtäisiin ennen kesää vaatteina. (Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, järkkärini on sanomassa sopimustaan irti.)

EDIT. En täällä blogissa juurikaan ole ottanut kantaa kankaiden laatuihin, mutta haettuani Onni ja Ilonan Aurinko-joustofroteen postista ja pestyäni sen on pakko avautua. Ihanan auringonkeltainen väri haalistui pesussa ja mustissa auringon reunoissa väri näyttää olevan vain joustiksen lenkin päässä, niin pahasti valkoinen pohja paistaa läpi jo pelkästään viikkaamalla kankaan. Kuin yö ja päivä ko. joustis ja postauksen velour. Kuluttajana sitä tietysti odottaa saavansa laatua maksettuaan suht suolaisen hinnan. Tokihan se harmittaa, kun käsissä on 2,5m kangasta, josta ei huonon laadun vuoksi halua tehdä mitään. Niitä laadukkaita kankaita onneksi enimmäkseen tulee tuotannosta nettikauppoihin. Oli pakko avautua, kun joka kerta kävellessäni Ompelusoppeni ohi kangas osuu silmiin lisäten pettymystä kerta kerralta. Ehkä tungen sen jonkin pinon perälle.

Lököä ja pipoa

Teen oloasun miehelle. Ensin lököhousut ja lopulta takin. Sellaisen väljän, jossa on korkea kaulus ja taskut vetoketjun vieressä. 

Nyherrän kankaan kanssa. Se ei ole mitään herkkukangasta, mutta tilattu Itävallasta, kun oikeaa väriä ei löytynyt Suomesta. Jeansblau. Ei saa epäonnistua, mistä muuten teen takin loppuun. Taskut ei osu samalle korkeudelle. Miten siinä nyt niin kävi?

Voiko siihen laittaa jotain koristejuttua hämäykseksi, se kysyy. En mä tiedä, ei kai. Ne nyt vaan on eri korkeudella. Ompelen kuitenkin ötökkänauhaa. Ei mun mies tykkää ötököistä. Se tykkää nopeista autoista, hienoista kitaroista ja rokista. Nyt sillä on ötököitä vaatteessa. Olis mulla ollut tähtinauhaakin, mutta en laittanut sitä ettei luulisi itseään tähdeksi.

Vaikka on se oikeasti tähti. Mun tähti. Se on mun tuki ja turva. Mun kallio. Mun lohdutus. Mä saan purkaa siihen mun demoneita ja surua ja se jaksaa maalata mulle tulevaisuuden. Sanoo rakkaaksikin joka päivä. Ja se on mun oma.

Ettei sen päätä palelis pakkasilla, teen vielä pipon Majapuun tähtimerinovillasta. Tähteä tähdelleni.

Mulle Omppukukkamerinoa Lontoon syysviimaan.

Velour ja resori Itävallasta, vetoketju omista varastoista, ötökkänauha Michas Stoffeckelta Saksasta. Kaava takkiin OB 5/11 Saturday Chilling, koko 46, hupun tilalla kaulus ja sivutaskujen tilalla kengurutaskut. Housujen kaavan alkuperää en muista. Tähtimerinovilla ja Omppukukka Majapuulta.

Minäkö muka hamsteri ja kangasholisti?

No juu, tunnustan. En voi vastustaa ihania kankaita. Ja niitä on nyt marras-joulukuun aikana tullut nettikauppoihin oikein urakalla. Ja urakalla olen myös kytännyt, jotta saan "omani" ostettua. Osa kankaista on nimittäin niin suosittuja, ettei niistä ehdi nähdä kuin vilauksen kaupan sivulla ja puf! sinne meni. Ensimmäisella kierroksella missasin Majapuun ihanat Lohikset. Tällä kertaa päätin vahtia koneella kuin haukka saadakseni tuon himoitun kankaan itselleni. Kangas myytiin loppuun noin kymmenessä minuutissa. Mahtavaa, että nyt on alkanut tulla suuria ja selkeitä printtejä. Olen jo melkoisen kyllästynyt kymmeniä yksityiskohtia tursuaviin ja pursuaviin kankaisiin.

Olin epähuomiossa maksanut postikulut, vaikka postikuluttomuusraja näistä kankaista ylittyikin. Niinpä paketista löytyi Majapuun Suomessa valmistuttamia resoreita lähes 1,5m :) Ovat muuten napakoita ja laadukkaita nämä resorit. Asiakaspalvelu on Majapuulla kohdillaan!

Nämä raahasin eilen Postista kotiin, painoa vaivaiset 12kg + Selian runoratsu palttiarallaa 3kg. Nyt olen vakaasti aikonut leikkoa kankaita ja ommella. 


Kuvassa ihanaiset Kamomillahepat (tämän kuvan kaikki kankaat ovat neuloksia), joiden kohdalla iski valitettavasti nuukuus ja ostin vain metrin kumpaakin väriä. Muita on 1,5-2,5 metrin väliltä. Nyt harmittaa, mutta eiköhän metristäkin jotain synny :) Ankkoja kolmessa eri värissä, lisäksi palloneuloksia. Onneksi ostin jo aikaisemmin palloneuloksia punaisena ja ruskeana, sekä ruutuneulosta sini-turkoosina. Ne kun on nyt loppuunmyytyjä. Sopivat ihanasti ankkoihin.

Ja tässä ne Lohikset. Näissä on jonkinlaista rockhenkeä ja ajattelin tehdä itselleni hupparin jommasta kummasta. Poitsulle myös. Tätä oli myös aikasemmin pinkkinä, mutta olimme juuri silloin Lontoossa ja sekin meni ohi. Harmi. Selian Runoratsut luomujoustofroteena on ihanan paksua ja laadukkaan tuntuista :) Alarivissä on todella lämmintä ja atoopikollekin sopivaa merinovillaneulosta, retroilevaa tapettiprinttiä trikoona sekä pirtsakan sitruunankeltaista PaaPiin suunnittelmaa Raksu-koiratrikoota.

Tältä näyttää noin 15 kilon pino neuloksia, joustista, trikoita, resoreita ja merinovillaa :)

Lopuksi vielä jokaisen naisen painajainen - bad hair day. Hiukset ei asetu millään vaikka tekee mitä vippaskonsteja. Itse olen ratkaissut pulman vuorittomilla pipoilla, niissä ei tule kuuma sisätiloissakaan. Suht nopsaan tekee sopimaan sen päivän outfitiin, jos ei sopivaa kuosia pipopinosta löydy. Muutama pipo puuttuu kuvasta. Mutta onhan tässä jo ihan kiitettävästi ;)

Vattuja, vattuja

Eksyttyäni ensimmäisen kerran Majapuun verkkokauppaan rakastuin tähän ihanaan vadelmakuosiin (design Leena Renko). Samoihin aikoihin ilmestyi syksyn naisten OB ja siinä oleva Casual Cardi -neuletakki suorastaan vaati kankaakseen vattuneulosta. Halusin kuitenkin vetoketjun nappien tilalle, joten yhdistin City Cardin ja Casual Cardin kaavat ja kiikutin kankaan laneille. 

En osannut istuttaa huppua oikein ja vetskarinkin salat meinasi pysyä salaisuutena, mutta onneksi laneilla ihanaiset naiset neuvoivat noviisia ja syntyi tämä huppari - parinaan leggarit myöskin Majapuulta tilatusta raitajoustiksesta. Kiitos Minnalle ja Jonnalle opastuksesta :) Kangasta jäi yli yhteen pipoon ja sehän oli tietysti saatava täydentämään asukokonaisuutta. 

Sittemmin Majapuulta on tullut tilattua lisää ihania neuloksia ja postin kuljetettavana on parhaillaankin noin 12kg toinen toistaan ihanampia Majapuun kankaita. Malttamattomana niitä odotan vaikken selkäni takia vielä pysty niistä mitään tekemäänkään.

Syksyn aikana huppari on väljentynyt pudonneiden kilojen myötä, mutta sepä ei tällaisessa mallissa haittaa :)